Kun turkulainen Nella Rajala, 25, muutti Tampereelle opiskelemaan kuusi vuotta sitten, ei arkkitehdin ura ollut vielä käväissyt hänen mielessään. Kun tuore biotekniikan opiskelija näki yliopistonsa käytävillä arkkitehtiopiskelijoiden töitä, ne kiehtoivatkin häntä suuresti. Kemia ja laboratorio saivat pian jäädä uuden rakkauden tähden. Suunnanmuutos on nyt johdattanut Nellan arkkitehdiksi valmistumisen kynnykselle – tieteen ja taiteen, todellisuuden ja virtuaalisuuden risteykseen. Hänellä on mielenkiintoisia ajatuksia tulevasta ammatistaan, tietomallinnuksesta ja koko arkkitehtuurialasta. Osaatko sinä vastata hänen kysymykseensä Archicad-unista?
Nellan persoonasta
Palautit huhtikuussa diplomityösi. Mitä arkeesi nyt kuuluu?
"Valmistumista odotellessani vietän parhaillani pikku lomaa, ennen kuin siirryn työelämään ja uusiin työtehtäviin. Opintojen ajan olen harrastanut järjestöhommia; tälläkin hetkellä olen mukana muun muassa Hervannan Teekkarisaunan peruskorjausprojektissa. Loppu vapaa-aika kuluu urheilun, käsitöiden ja tietokonepelien parissa.”
Millaisiin asioihin suhtaudut intohimoisesti?
“Tällä hetkellä ammatillisesti kiinnostaa suunnittelun digitalisaatio – erityisesti tietomallinnuksen mahdollisuudet suunnittelun, toteutuksen ja käytön aikana. Kiehtovinta on BIMin vaikutukset jokapäiväiseen työskentelyyn, mutta myös aidosti kestävän kehityksen mukaiseen rakentamiseen. Opinnoissani keskityin paljon korjausrakentamiseen, jonka osuus kasvaa koko ajan.
Arkkitehtuuri värittää myös vapaa-aikaani, sillä rakastan matkustelua erityisesti Euroopan vanhoihin kaupunkeihin. Olen pitkään haaveillut Japanin-reissusta maan kiehtovan kulttuurin ja arkkitehtuurin vuoksi. Islannissa tai Norjassa haluaisin ihastella upean luonnon ohella perinteisen ja modernin rakentamisen ihanaa sekoitusta. Koronatilanteen vuoksi tänä kesänä aion lievittää kaipuutani käymällä Porvoossa.”
Arkkitehdin opinnoista ja urasta
Miksi lähdit opiskelemaan arkkitehtuuria?
“Päätin hakea arkkariksi kokeilumielellä, enkä tiennyt opinnoista paljoakaan. Ensimmäisinä opiskeluvuosinani ja varsinkin työelämään päästyäni hurahdin tulevaan ammattiini täysin. Nautin hirveästi teknisyyden ja käytännöllisyyden yhdistämisestä luovuuteen. Kun tähän lisätään vielä mahdollisuus vaikuttaa suoraan yhteiskuntaan ja ihmisten hyvinvointiin, on kombo on minusta täydellinen.
Olen myös aina ollut kiinnostunut tekniikasta ja tietokoneista. Aloitin jo 7-vuotiaana Turun Normaalikoulun ATK-luokalla, joka myöhemmin muuttui matematiikkaluokaksi ja siitä vielä luonnontiedeluokaksi. Arkkitehtina saan toteuttaa myös tätä mielenkiintoani – ja kävinkin yliopistolla valinnaisena ohjelmoinnin alkeiskursseja.”
Kuva 2. Nella Rajalan ja Sini Hurrin yhteinen harjoitustyö: uusi tutkimus- ja opetuskeskus Tampereen yliopiston kampusalueelle.
Mitkä ovat mielestäsi arkkitehdin tehtävät nyt ja jatkossa?
“Vaikea kysymys! Rakennusala on koko ajan vain monimutkaistunut, ja suunnittelijoiden osaaminen on erikoistunut. Arkkitehdin tärkein tehtävä lienee rakennushankkeen kokonaisuuden hallinta ja tasapainottaminen eri osa-alueiden ja intressien välillä. Se vaatii vahvan ammattitaidon lisäksi monenlaista kevyempää osaamista, mikä vain lisää ammatin viehätystä.
Tässä kaikessa onnistuakseen arkkitehti tarvitsee hyvät neuvottelu- ja ryhmätyöskentelytaidot, jotta kommunikointi sujuu joka suuntaan. Uskon, että jatkossa tämä rooli vain korostuu, sillä tuskin rakentaminen tästä ainakaan yksinkertaistuu.”
Kuva 3. Arkkitehtuurisuunnittelu on kokonaisvaltaista ongelmanratkontaa. Tässä on edelliskuvan harjoitustyön kaavioita.
Millaista on arkkitehtiopiskelijan elämä tänä päivänä – sekä hyvässä että pahassa?
“Sanoisin, että arkkari jakaa samat päähaasteet kaikkien opiskelijoiden kanssa: yhteiskunnan asettamat kovat paineet nopealle valmistumiselle sekä yliopistojen resurssien niukkuuden. Itse suoritin tutkinnon paineen alla viidessä vuodessa, mutta jälkiviisaana olisin halunnut enemmän nauttia opinnoista ja keskittyä oppimiseen suorittamisen sijaan.
Kurssit ovat usein vain 6-viikkoisia ja sisältävät ison harjoitustyön, joten omaan pohdiskeluun ja luovien ratkaisujen miettimisen jää kovin vähän aikaa. Opittavaa on vielä rutkasti arkkitehtonisten ja rakenneteknisten asioiden lisäksi esimerkiksi yhteiskuntasuunnittelusta, laeista, hankeprosessista, taloudesta, kestävästä kehityksestä ja arkkitehtuurin historiallisista arvoista. Kaiken kukkuraksi kursseilla kuluu aikaa itse sisällön lisäksi itsenäiseen työskentelytapojen, kuten mallinnuksen ja kuvankäsittelyn, opetteluun.
Rohkenen siis todeta opinnot todella kuormittaviksi, mikä näkyy myös opiskelijakyselyissä: arkkareilla on isoja ongelmia jaksamisessa ja mielenterveydessä. Arkkitehtuurin laitoksen henkilökunta kyllä työskentelee kovasti ongelmien ratkaisemiseksi, mutta niiden juurisyyt ovat paljon syvemmällä.”
Kuva 4. Arkkarielämä on raskasta, mutta yksi kannattelevista voimista on yhteishenki. Tässä poseeraa lennokas kaveriporukka TTYY:n viimeisissä vuosijuhlissa 2019. Nella Rajala on kolmas oikealta, Teräsmiehenä puolestaan M.A.D.in kesätyöntekijänäkin kunnostautunut Joel Stenroos. © Sami Lamminen, Tampereen Teekkarit ry
Kuinka maisteriopinnot sujuivat?
“Maisterivaiheen kursseilla pääsin syventymään yhä enemmän korjausrakentamiseen, mikä on ollut antoisaa. Runsaat ryhmätyöt ovat opettavaisia, mutta myös haastavia – varsinkin, kun viime keväänä vaihto-opiskelijat joutuivat palaamaan kotimaihinsa kesken harjoitustöiden. Muuten maisteriopiskelu oli itsenäisempää, ja kokonaisuudet olivat suurempia kuin kandivaiheessa.”
Teit diplomityösi Rambollille. Millaista se oli?
“Diplomityöni käsitteli asuinkerrostalosuunnittelun automaation mahdollisuuksia. Tavoitteeni oli selvittää, mitä suunnittelussa kannattaa automatisoida, sillä nykyäänhän ei enää ole kyse siitä, mikä on mahdollista. Näkökulmana oli asuntorakentamisen laadun parantaminen yhdistettynä työelämän koviin kustannus- ja aikataulupaineisiin. Päätelmä oli, että automaatiolla on huikea potentiaali parantaa ja helpottaa asuntorakentamista. Diplomityöni ilmestyy luettavaksi Tampereen yliopiston Trepo-palveluun.
Työ oli erittäin mielenkiintoista, ja opin paljon muun muassa computational designista. Kesäkuussa jatkan Rambollilla tietomallintamisen ja suunnittelun automaation tiimissä, mikä on todella jännittävää! Saan tehdä ohessa myös arkkitehtisuunnittelua, jossa riittää vielä opittavaa."
Mitä odotat työuralta?
“Rakennusala on hurjan monipuolinen ja kiehtova ala, joka tarjoaa paljon tutkittavaa. Odotan innolla, miten etenkin digitalisaatio ja kestävän kehityksen vaatimukset muuttavat alaamme. Itse haluan edelleen kehittyä johtamisessa, neuvottelemisessa ja ryhmätyöskentelyssä.
En malta odottaa päästä takaisin toimistolle tapaamaan ihmisiä kasvotusten. Olen toisaalta nauttinut myös etätyöskentelystä, joten voisin jatkaa tätä ainakin osan viikosta. Kaipaan kuitenkin pontaaneja sosiaalisia hetkiä ja yhdessä tekemistä."
Kuva 5. Nella Rajalan, Anu Kirjosen ja Ulla Viitikon kimppaharjoitustyössä vanhan veturitallin käyttötarkoitus muuttui. Archicadin Muutosvaihe oli tärkeä työkalu moisen korjauskohteen suunnittelussa. Työ osallistui myös kilpailuun, joten visualisoinnit Rajala teki pieteetillä.
Oletko suunnitellut tarkoin tulevaisuutta vai annatko virran viedä?
“Koetan olla liikaa suunnittelematta, sillä elämällä on tapana yllättää. Voisin asua ja työskennellä ulkomailla – lähinnä Pohjoismaissa tai Euroopassa. Elän parhaillani murrosvaihetta, jossa pitäisi alkaa miettiä, mitä oikeastaan elämältäni haluan. Olen luonteeltani hieman kontrollifriikki, joten tietämättömyys on haastavaa. Yritän kuitenkin harjoitella hetkessä elämistä ja arvostaa elämän pieniä asioita.”
Onko koronapandemia muovannut ajatuksiasi arkkitehtuurista?
“Se on ehdottomasti korostanut mietteitäni erityisesti asumisesta. Olen tiiviisti seurannut mediassakin käytyjä keskusteluja asuntojen laadusta ja muuttoliikkeestä pois keskustoista. Toivon kovasti, että pitkään jatkunut kotoilu on herättänyt asunnonetsijät miettimään, mitä oikeastaan kaupunkikodeiltaan haluavat. Jospa vihdoin asuntoja alettaisiin taas suunnitella asukkaille eikä asuntosijoittajille."
Työtavoista ja ohjelmistoista
Mitä tuumit arkkitehdin työn digitalisoitumisesta?
“Ymmärrän hyvin, jo joku on eri mieltä, mutta näen nimenomaan työtapojen muutoksen kriittisenä kulmakivenä koko alan kehittymisessä. Rakennukset ovat monimutkaisia kokonaisuuksia, ja valtavan tietomäärän hallintaan tarvitaan ehdottomasti tietokoneen apua. Tietokoneet mahdollistavat optimoinnin ja analysoinnin, jotka johtavat moderniin ja hyvään rakentamiseen, erityisesti teknisiltä osin. Kun tekniset ja taloudelliset seikat tukeutuvat tietotekniikkaan, voidaan toteuttaa arkkitehdin vähän villimpiäkin ideoita. Rakentamisen tehostamisen ei siis tarvitse tarkoittaa pelkkää standardointia ja perusratkaisuja!
Tiedostan jo toki digitalisaation tuovan myös haasteita suunnittelijoiden työpäiviin: aikaa kuluu yksityiskohtaiseen mallintamiseen, eikä tietotekniikka aina pelaa toivotusti. Mielestäni silti hyödyt ylittävät haitat moninkertaisesti – etenkin kun tietomallia aletaan hyödyntää enemmän myös kiinteistön käytössä sekä rakennusluvan hakemisessa.”
Millainen on suhteesi Archicadiin?
“Jos saan valita, suunnittelen mieluiten nimenomaan Archicadillä. AutoCADin sijaan piirrän sillä myös tarvittavat viivapiirustukset, kuten työkuvat. Koska käytän vain Archicadiä, keksin siihen myös paljon kehitysideoita. Tykkään eritoten siitä, että kaiken, piirustuksia ja laskelmia myöten, saa tehtyä yhdellä ohjelmistolla samaan tiedostoon. Toki joudun yhä silloin tällöin turvautumaan pikku kikkailuun, mutta opin koko ajan.”
Kuva 6. Archicadillä mallinnetun veturitalliprojektin Enscape-sisävisualisointeja
Mitkä Archicadin osa-alueet haluaisit seuraavaksi ottaa haltuun?
“Olen käyttänyt Archicadiä paljon ja panostanut sen laajaan hallintaan, joten uskon tuntevani ohjelmiston melko hyvin. Uusi PARAM-O kiinnostaa minua hurjasti, joten seuraavaksi perehdyn siihen. Vielä ihan vieraita ominaisuuksia ovat törmäystarkastelu ja energia-arvio, jotka kylläkin liittyvät oleellisesti ammatillisiin kiinnostuksen kohteisiini. Oppia ikä kaikki!”
Archicad pyrkii myös uniisi. Mitä niistä voi tulkita?
“Näin tosiaan yhdessä vaiheessa joka yö unia, jotka rakentuivat selvästi Archicad-objekteista. Joskus suorastaan mallinsin ympäristöä unen edetessä, mutta useimmiten näin vain asetus- ja apuikkunoita tai tunnistin käytetyt objektit. Vastaavaa olen kuullut opiskelukavereiltanikin; moni on tosielämässäkin etsinyt Kumoa-nappia kahvikupin kaaduttua.
Ilmiölle on nimikin: Tetris-syndrooma, legendaarisen palikkapelin mukaan. Ihmisen aivot tulkitsevat tarpeeksi usein toistuvan toiminnan selviytymisen kannalta tärkeäksi, jolloin ajatukset, unet ja jopa näköharhat saattavat alkaa kohdistua vain siihen. Aktiiviset Tetris- tai vaikkapa Candy Crush Saga -pelaajat huomaavat etsivänsä kaupan hyllyiltäkin yhdistettäviä värejä tai muotoja.
Visuaalisena ajattelijana olen huomannut olevani altis ilmiölle. Olen nimittäin tottunut pelaamaan suosikkipelejäni silloinkin, kun suljen silmäni. Uskoisin Archicad-unien juontuvan samasta ilmiöstä; aivot toimivat Archicad-käyttöliittymän kautta. Kyllähän mallinnus hallitsee suurta osaa hereilläoloajasta, varsinkin aina deadlinen lähestyessä. Johan siinä todellisuus pakostikin hämärtyy, ellei anna aivojen palautua. Suoraan vain näytön äärestä nukkumaan.
Olisikin jännää kuulla pitkän linjan arkkitehdeilta, onko piirtopöytä tai CAD aiheuttanut heille vastaavia kokemuksia. Voisi selvitä, onko tämä arkkitehtien perusominaisuus vai aiheuttaako nimenomaan tietomallinnusprosessi tällaista syvempää yhteyttä. Onhan arkkitehdeilla muitakin ominaistapoja katsoa maailmaa: niska vinossa kattoon tiirailu, materiaalien hipelöinti…
On luomistyö niin rankkaa,
ei muut kai käsitä,
et arkkitehtuuri on
rakkaus, uskonto ja elämä.
Nämä Arkkimatti-laulun päätössäkeet liittyvät vahvasti myös mallintamiseen!"
Kuva 7. Pyrkiikö visuaalinen 3D-mallinnus sinun uniisi? Tässä piirtyy Rajalan/Hurrin kampusalueprojektin ulkoperspektiivi.
Mitä muita ohjelmistoja käytät tai haluaisit oppia?
“Visualisoin kaikkein mieluiten Enscapella, koska se on nopea, helppo ja laadukas. Viime syksynä aloin tutkia toden teolla Rhinoa ja Grasshopperia, ne kun ovat oleellisia algoritmisessa suunnittelussa. Niiden opettelua aion ehdottomasti jatkaa, ja varsinkin Grasshopper–Archicad Live Connection -laajennus kutkuttaa."
Risuista ja ruusuista
Mikä on suhteesi M.A.D.iin?
“M.A.D. on tullut tutuksi tekemänne opiskelijayhteistyön ansiosta. Pääsin opintojeni alussa kesäkurssillenne, jossa opin todella paljon uutta ja innostuin aivan uudella tavalla mallintamisesta. Entisenä kilta-aktiivina olen törmännyt teihin niin ekskursioilla kuin yritysmessuillakin. ArchiMAD-lehteä tuli usein luettua kiltahuoneella.
M.A.D.illä on ollut iso vaikutus varsinkin Archicadin tunnettuuteen heti opiskelujen alkuvaiheessa. Erityisen hyödyllisiksi olen kokenut koulutukset ja uusien versioiden esittelytapahtumat, joista olen hakenut päivitystä omaan osaamiseeni. Ohjelmistojen kanssa ei kannata jäädä yksin – ainahan ei edes tiedä, mikä kaikki on mahdollista. Kun hakeutuu muiden käyttäjien pariin ja koulutuksiin, voi säästää hurjasti aikaa, vaivaa ja hermoja."
Kuinka voisimme auttaa sinua – ja kaikkia muitakin käyttäjiä – entistä paremmin?
“Odotan aina erityisesti koulutuksia uusista ominaisuuksista. Vielä on paljon tehtävissä ihan tietomallintamisen ilosanoman jakamisessa koko arvoketjulle, jotta myös tilaajat ja loppukäyttäjät tietäisivät paremmin, mitä mahdollisuuksia tietomallit heille tarjoavat. Teillä saattaisi olla hyvät kanavat tämän tietoisuuden levittämiseen, sillä suunnittelijoilla on siihen valitettavan vähän aikaa."
Kuva 8. Nykypäivän tietotyö vaatii vastapainoa. Rajala tuulettaa ajatuksiaan muun muassa urheillen ja matkustellen.
Artikkeli on alun perin julkaistu ArchiMAD 2/2021 -verkkolehdessä.
