Suomessa ympäristöministeriössä vireillä oleva RYHTI-hanke ja KRL-uudistus sovittavat maamme rakentamisen tiedonhallintaa ja sen toimintoja kansainvälisiin standardeihin sekä ilmastotavoitteiden vaatimuksiin. Tavoitteena on yhtenäisen suunnitelmatiedon hyödyntäminen koko rakennuksen, eli omaisuuskohteen elinkaaren ajan. Yhtenäinen IFC4-muodossa toimitettava tietomalli tulee olemaan pakollinen rakentamisen luvanhaussa.
Lineaarisesta tietovirrasta yhteen tiedonhallinnan rintamaan
Perinteinen käsitys ja vakiintunut toimintatapa tiedonsiirrossa on yksinkertaistetusti yksisuuntainen lineaarinen tapa. Tällöin koko projektin suunnittelun ja rakentamisen tehtävät on pilkottu peräkkäisiksi vaiheiksi. Esimerkiksi arkkitehti toimittaa ”lupakuvat” sopimuksensa mukaisesti.
Jos perinteinen prosessi pilkotaan palasiksi rakennusosan suunnittelutehtävien tarkkuuden tasolle, se voi mennä esimerkiksi näin:
- Arkkitehti muodostaa tilan, esimerkiksi wc, ja sijoittaa sinne vesikalusteen
- Rakennesuunnittelija varmistaa, että kantavat osat ja fysikaaliset olosuhteet ovat siihen suhteessa kunnossa
- LVI-suunnittelija tuo verkostojen liitynnät kalusteille
- Rakennesuunnittelija varmistaa, että verkoston tila- ja reikävaraukset on mahdollista toteuttaa
Perinteisessä prosessissa kukin osapuoli toimitti omat piirustuksensa, jotka siirtyivät lähtötiedoiksi ketjussa seuraaville. Yhdistelmäpiirustus syntyi laittamalla alakohtaiset valopöydälle päällekkäin. Tämä oli helppoa, koska mukana oli vain grafiikkaa, ja selostukset ja varusteluettelot toimitettiin erikseen. Käytännössä tässä tapauksessa työmaalla paikalle asennettiin ”vastaava” vesikaluste, jonka dokumentit päätyivät huoltokirjaan. Prosessi oli ja on viritetty pääosin tilaaja -> arkkitehti -> muut suunnittelijat -> työmaa alavirtaan menevään tiedonsiirtoon.
Vastaavassa optimaalisesti tehdyssä tietomallipohjaisessa prosessissa arkkitehti sijoittaa suunnitteluohjelmassa (3D) vesikalusteen, johon eri osapuolet tukeutuvat ja lisäävät tietoa omissa työvaiheissaan. Mikäli osapuolet mallintavat sisältönsä, esimerkissä vesikalusteen, päällekkäisesti (ARK-LVI -malleissa), sirpaloituu tieto eri ohjelmistoissa. Sama tilanne syntyy myös, jos osapuolet mallintavat muita rakennusosia, esimerkiksi pilareita, päällekkäisesti erillisissä arkkitehti- ja rakennemalleissa.
Tehtäväluettelon näkökulmasta arkkitehdin ”tilavaraus”objekti (vesikaluste, pilari tai mikä tahansa muu) korvautuu erikoissuunnittelijan tarkemmin määrittämällä rakennusosalla. Samalla osa arkkitehdin asettamista tiedoista, esimerkiksi väri, muoto tai tuotteen tiedot, tuhoutuu tai muodostuu päällekkäiseksi, ristiriitaiseksi. Mikäli rakennesuunnittelija määrittää hiilijalanjälkeen vaikuttavat tekniset ominaisuudet erilliseen rakennesuunnittelumalliin, eikä niitä päivitetä arkkitehtimalliin, syntyy vastaava ristiriita.
Tiedonhallinnan näkökulmasta yllä kuvattu on erittäin puutteellinen prosessi. Parempi prosessinhallinta ja tuotetiedon teollinen vakiointi on välttämätöntä tiedonhallinnan ISO-19650 -standardin toteuttamiseksi, sekä palvelemaan muita sirpaloituneita prosesseja, joita ei kaikkia välttämättä voi hallita. Prosessi on rikki, jos eri osapuolet täyttävät päällekkäisten mallien ja rakennustuotteiden erilaisia ristiriitaisia tietokenttiä. Vaikka edellä mainitut tietokentät vakioituisivat kaikkiin eri osapuolten käyttämiin ohjelmiin, pitää niitä hallita jossakin keskitetysti. Lisäksi jos pelkästään suunnittelijoilla on suora mahdollisuus tiedon rikastamiseen, ei yhtenäistä As-Built-tietosisältöä voi syntyä. Keskitetylle tiedon hallinnalle on siis tilaus.
Nemetschek-konsernin ratkaisu on Building Lifecycle Intelligence
Building Lifecycle Intelligence -ratkaisun tarkoitus on korvata tilaajan ja eri suunnittelu- ja rakentamisen toimijoiden siiloutunut tieto yhtenäisellä dRofus-tietokannalla. Yhtenäinen tietokanta mahdollistaa tiedon jatkuvan käsittelyn koko hankkeen ajan. Tämä tietokanta on jaettu kaikkien osapuolten kesken, ja siihen voi olla yhteydessä selaimella miltä tahansa laitteelta. dRofus-tietokantaan on myös mahdollista linkittää mikä tahansa muu tietokanta. Yhtenäinen tietokanta on keskeinen projektin näkökulmasta, eikä vain pelkästään koska se korvaa erilliset, vaan myös koska se on yhteistyöalusta kaikille.
dRofus luo yhteisen tiedonhallintatason kaikelle projektin tiedolle, jota voi käyttää esimerkiksi aikataulujen, prosessien ja valmiuden hallintaan.
Alla olevassa blogissa on tapauskuvaus norjalaisesta sairaalahankkeesta, jossa dRofus-ratkaisu oli projektin käytössä.
Yhtenäisen tiedonhallinnan hyödyt ovat valtavat, pelkästään jo siksi, että kaikki osapuolet saavat mahdollisuuden tiedon reaaliaikaiseen käyttöön.
